Tätä kirjoittaessani istun rakkaiden läheisteni vierasvuoteen reunalla. Olen heillä yhden yön kyläreissulla.
Elämän ilta on täällä käsin kosketeltavan lähellä. Vanhan miehen voimat ovat käyneet vähiin, me läheiset käymme kukin vuorollamme häntä ja hänen puolisoaan auttamassa. En lakkaa ihmettelemästä rakkautta, joka huokuu tästä vanhasta pariskunnasta. Vaikka voimavarat ovat vähissä, mummu jaksaa lempeästi kuunnella ja kysellä puolisonsa toiveita. Onko nyt hyvä olla, onko sinun nälkä, onko missään kipuja? Pehmyt käsi silittää harmaita hiuksia ja pitää kiinni puolisonsa kädestä. Vanhus vastaa jo heikenneellä äänellä: Meillä on hyvä täällä olla, on niin hyvä hoito. Ja kun synnit ovat anteeksi.
Kiire on kaikonnut pois tältä tontilta. On vain tämä hetki. Mietin työkiireiden keskeltä tänne ajaessani, että miten osaan olla tukena, mitä osaan puhua, olisiko tänne joku joutilaampi, on niin paljon askareita töissä ja kotona. Kun astuin kynnyksen yli, sain lämpimän vastaanoton halauksen kera: Jumalan terve, kiitos kun tulit. Tuli rätisi puuhellassa ja toi suloisen lämmön peineen keittiön. Päivälliset vieraat olivat vaihtaneet syysverhot ikkunoihin, ja niiden takaa näkyi syksyn ruska ja väriloisto. Vanha mies pystyi tuettuna tulemaan iltapalalle, hitaaksi oli syöminen käynyt, ja pieni annos riitti saamaan olon kylläiseksi.
Nukkumaan alkaessamme vanhukset jaksoivat olla kiitollisia kuluneesta päivästä. Jo tullessani olin ajatellut, että jos en muuta osaa puhua, niin yritän muistaa siunata evankeliumilla. En päässyt ajatuksista tekoihin, kun vuoteesta jo kuului pyytämättä nuo sanat, jotka olin ajatellut sanoa, siunauksen sanat. Ajan illassa oleva, kotirannan valoja tähyilevä matkamies palveli evankeliumin julistajana. Kokemus puhutteli. Hänkin kysyi omalle kohdalleen tuota samaa ilosanomaa.
Anteeksiantamisen suloinen sanoma sai lohduttaa meitä siinä pienessä hetkessä. Näissä seuroissa oli vain kolme vierasta, talon asukkaat ja minä. Saarnoista tuttu sanonta ”taivas kosketti maata” tuli niin lähelle, että sen tunsi. Nyt sain kokea sen, mitä niin usein olen seuroissa saanut kuulla: ”Siellä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään” (Matt 18:20).
Näiden seurojen jälkeen omat huolet tuntuivat pieniltä. Kun aloin nukkumaan, olin syvästi kiitollinen. Kiitos että sain tulla tänne. Koin, että enemmän sain kuin pystyin antamaan. Kiitin kodista, puolisosta, lapsista ja näistä rakkaista läheisistä, joita sain pienen hetken olla auttamassa.
Hyvä Jumala, anna meille voimia pysyä näiden läheistemme viitoittamalla taivastiellä. Vahvista meitä kaikkia läheisiä rakastamaan, uskomaan ja luottamaan sinun tahtoosi. Saata luoksesi myös he, jotka eivät tällä tiellä vielä ole. Aamen.
Janne Marjanen
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys