Suviseurojen kuvapalvelu
Suviseurojen kuvapalvelu
Yksi nuori seuravieras
Avaan postista saapuneen kirjeen ja luen valkoiselle paperille mustalla kirjoitetun tekstin: ”Sinulle on varattu kaksi terveydenhuollon aikaa”. Mietin hiljaa mielessäni, että ne ovat suviseuraviikolla.
Tutkimukset ovat kesken. Haikeus valtaa mieleni. En pääse Suviseuroihin, jonne lähtevät niin monet ihmiset, niin monet tuttavani, kaverini ja sukulaiseni. Eivät kuitenkaan ihan kaikki. Ymmärrän kuitenkin, että nyt on minunkin parempi kuunnella seurat netin välityksellä.
Suviseuraviikon saavuttua mieleni on entistä haikeampi. Saan työpaikalleni torstaina viestin, että muu perheeni on päässyt matkaan. Istun lattialla ja kerron esimiehelleni, että olen täällä töissä ja koko muu perheeni lähti reissuun. Hän kertoo, että hänkin on täällä töissä ja hänen äitinsä ja siskonsa asuvat ulkomailla ja isänsä kauempana Suomessa. Oloni on haikea, vaikka esimiehen vertaistuki lohduttaa vähän. Hänenkään perheenjäsenensä eivät ole hänen lähellään. Teen työni ja kuuntelen tauoilla Kesäseuraradion turvallista ja lohduttavaa sanomaa. Evankeliumia.
Perjantaina, työpäivän jälkeen, koittaa vapaaviikonloppu. Suviseuraviikonloppu. Ajatukseni ovat Kauhavalla ja Youtube-lähetys ja Kesäseuraradio aktiivisessa käytössä. Saan myös kuvia ja videon Suviseuroista.
Olen kiitollinen, sillä tajuan nyt, miten hyvin pystyn kuuntelemaan Jumalan sanaa myös etänä. En näe nyt tuttaviani, mutta voin keskittyä tärkeimpään asiaan Suviseuroissa: seuroihin, puheenvuoroon ja lauluihin. Samaa turvallista sanomaa julistetaan kaikkialle maailmaan, ja nyt saan kuunnella sitä koko viikonlopun rauhassa, vailla kiirettä. Ei ole myöskään minkäänlaisia paineita ja kiirettä tavata kaikkia ihmisiä, joiden kanssa olin suunnitellut tapaavani Suviseuroissa. Totta kai se olisi ollut mukavaa, mutta nyt keskityn vain tärkeimmän äärelle ja rauhoitun siihen koko viikonlopun ajaksi.
Lauantai-iltana pyyhin kyyneleitä. Kauhavalla suviseurateltassa on menossa ehtoollinen. Kuulen valtavan laulun ja osaan vain kuvitella ilta-auringon paisteen valkoiseen seuratelttaan. Olo on kuitenkin myös kiitollinen, olen saanut kuulla virvoittavia sanoja. Illalla on vielä puheenvuoro, ja huomenna on sunnuntai, jolloin seurat taas jatkuvat. Hyvä kokemus näinkin.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys