Pau­la Heik­ki­lä

Äi­ti­ni on ker­to­nut, et­tä olin pie­ne­nä al­ka­nut pa­ka­ta su­vi­seu­ro­ja var­ten jo maa­lis­kuus­sa. Hän oli pyy­tä­nyt hie­man odot­ta­maan, en­nen kun al­kai­sim­me koo­ta tar­vit­ta­via vaat­tei­ta ja ta­va­roi­ta pi­noon. Lap­se­na as­kar­te­lin it­sel­le­ni su­vi­seu­ro­jen odot­ta­mis­ta var­ten myös ka­len­te­rin, vä­hän sa­man­tyyp­pi­sen kuin jou­lu­ka­len­te­ri. Sii­tä oli mah­dol­lis­ta las­kea päi­viä su­vi­seu­roi­hin. Su­vi­seu­rois­ta on jää­nyt pu­hei­den, vir­sien ja lau­lu­jen li­säk­si mie­leen joi­ta­kin tuo­ki­o­ku­via. Täs­sä niis­tä osa.

Pu­das­jär­ven su­vi­seu­rois­sa 1972 vel­je­ni oli läh­te­nyt seu­raa­maan vää­rää hat­tua ja ek­sy­nyt. Sii­hen ai­kaan ek­sy­neis­tä lap­sis­ta kuu­lu­tet­tiin. Pian saim­me kuul­la kuu­lu­tuk­sen: “Mark­ku, tule ha­ke­maan poi­ka­si pois sa­kas­tis­ta.” Tut­tu kuu­lut­ta­ja ker­toi tun­nis­ta­neen­sa po­jan isän­sä nä­ös­tä. Ra­nu­an su­vi­seu­rat 1973 jäi­vät pie­nen ty­tön mie­leen: pu­hees­sa isän tut­tu ää­ni, eri­tyi­ses­ti se, mi­ten pal­jon sii­hen ai­kaan oli siu­nauk­sen pyy­tä­jiä. Isä her­kis­tyi it­se­kin, kun hän siu­na­si kuu­li­joi­ta.

Hol­lo­las­ta 1974 kä­vim­me sun­nun­tai­na ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa Ori­mat­ti­lan kir­kos­sa. Sin­ne oli lin­ja-au­to­kul­je­tus seu­ra-alu­eel­ta. Tu­run su­vi­seu­roi­hin 1975 ei ol­tu aluk­si läh­dös­sä pit­kän mat­kan vuoks, mut­ta van­hem­mat hel­tyi­vät pyyn­töi­him­me, au­to pa­kat­tiin ja läh­det­tiin. Isä ajoi koko yön, ja aa­mul­la saa­vuim­me Ar­tu­kais­ten ken­täl­le. Isä pys­tyt­ti tel­tat ja al­koi sen jäl­keen nuk­kua. Sa­mal­la reis­sul­la kä­vim­me Tu­run tuo­mi­o­kir­kos­sa, tu­tus­tuim­me Tu­run lin­naan ja näim­me Kul­ta­ran­nan.

Sie­vis­tä 1976 me­nim­me sun­nun­tai­na ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen Reis­jär­ven kirk­koon. Ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen pää­tyt­tyä edes­säm­me is­tu­nut mies ker­toi äi­dil­le, et­tä nyt vi­hi­tään naa­pu­rin tyt­tö avi­o­liit­toon. Mies pyy­si jää­mään penk­kiin. Niin­pä olim­me mu­ka­na vih­ki­ti­lai­suu­des­sa. Haa­pa­jär­vel­lä 1977 olim­me isän kans­sa telt­ta­ma­joi­tuk­ses­sa. Äi­ti oli jää­nyt ko­tiin, sil­lä pie­nim­mät si­sa­ruk­set sai­ras­tui­vat juu­ri en­nen läh­töä. Myös Ka­jaa­nis­sa 1978 ma­joi­tuim­me telt­toi­hin. Äi­ti odot­ti vau­vaa ja to­te­si, et­tä yk­si kah­den ki­lo­met­rin reis­su isol­le tel­tal­le päi­väs­sä on riit­tä­vä.

Rau­ti­o­saa­res­sa 1979 nu­kuin tel­tas­sa, osan öis­tä kä­vim­me 35 ki­lo­met­rin pääs­sä ko­to­na. Ke­min­maan su­vi­seu­ro­jen ai­kaan 1980 meil­lä oli pie­ni vau­va, ja olin jon­kun päi­vän ko­ko­naan ko­to­na apu­na pik­ku­sis­kon hoi­dos­sa. Per­hon su­vi­seu­rois­sa 1981 meil­lä Rau­ti­o­saa­ren rip­pi­kou­lun sinä ke­sä­nä käy­neil­lä oli lei­ri­ta­paa­mi­sia tuon tuos­ta­kin. Van­hem­mat ja pik­ku­si­sa­ruk­set nuk­kui­vat asun­to­vau­nus­sa, nuo­ri­so-osas­to tel­tois­sa – näin myös Ou­lun­sa­los­sa 1982. Ka­la­jo­en su­vi­seu­roi­hin 1983 kul­jim­me mö­kil­tä Me­ri­jär­vel­tä.

Hol­lo­laan 1984 me­nim­me isän kans­sa, äi­ti jäi ko­tiin, kun vau­van las­ket­tu ai­ka oli lä­hel­lä. Osal­lis­tuin 28.6.1984 isos­sa tel­tas­sa eng­lan­nin­kie­lis­ten lau­lu­jen ja vir­sien lau­luil­taan. Olin abi­tu­rient­ti ja nau­tin lau­la­mi­ses­ta. Mie­leen jäi eri­tyi­ses­ti vir­si I live of mer­cy, Lord from thee (Mä elän lau­peu­des­ta, VK 275). Kir­jo­tin vir­sien sa­no­ja muis­tiin vih­koo­ni. Vaik­ka 1985 Kuu­sa­mos­sa su­vi­seu­ro­jen ai­kaan oli kyl­mät il­mat, se ei seu­rus­te­le­vaa pa­ria hai­tan­nut. Olim­me pai­kal­la vain pie­nen het­ken, sil­lä ra­kas mum­mo­ni oli saa­tet­tu hau­dan le­poon sa­ma­na lau­an­tai­na. Ou­to­kum­mus­sa 1986 olim­me ol­leet nai­mi­sis­sa vii­kon ver­ran. Han­ka­sal­men 1987 ra­di­oin­nin kuun­te­lim­me mie­he­ni kans­sa sai­raa­las­sa pie­ni su­vi­seu­ra­per­jan­tai­na syn­ty­nyt esi­koi­nen vie­rel­läm­me.