Ni­mi­merk­ki Yk­sin jää­nyt

Lo­pen Su­vi­seu­rat lä­hes­tyi­vät. Asun­to­vau­nu oli lo­ju­nut pi­hal­la pari vuot­ta. Mie­tin, vie­lä­kö­hän se py­syi­si ka­sas­sa, jos läh­ti­si hi­naa­maan. Vau­nun kat­sas­tus meni läpi, mut­ta mie­tin, läh­den­kö sit­ten­kään seu­ra­mat­kal­le. Jos­pa kä­vi­sin vain te­ke­mäs­sä työ­vuo­rot, ja oli­sin muu­ten ko­to­na.

Tyt­tö­ni ha­lu­si kui­ten­kin men­nä pai­kan pääl­le jo kes­ki­viik­ko­na, jo­ten hi­na­sin vau­nun seu­ra­ken­täl­le, ja on­nis­tuin saa­maan sen yh­te­nä kap­pa­lee­na pe­ril­le. Pa­la­sin sen jäl­keen ko­tiin, kos­ka mi­nul­la oli vie­lä töi­tä en­nen lo­maa. Läh­din kui­ten­kin per­jan­tai­na töi­den jäl­keen Su­vi­seu­roi­hin, ja kuun­te­lin mat­kal­la Ke­sä­seu­ra­ra­di­o­ta.

Seu­ra­ken­täl­le pääs­ty­ä­ni läh­din kat­so­maan, mis­sä oli työ­pis­te, jon­ne me­ni­sin seu­raa­va­na aa­mu­na töi­hin. Vas­taan tuli mel­kein heti tut­tu les­ki muu­ta­man ka­ve­rin­sa kans­sa, ja ter­veh­dim­me nyök­kää­mäl­lä. Miel­tä­ni läm­mit­ti, kun hän jak­soi hy­myil­lä, vaik­ka hä­nel­lä­kin tai­si ol­la en­sim­mäi­set Su­vi­seu­rat yk­sin. It­se en muis­ta, jak­soin­ko hy­myil­lä ta­kai­sin, kun oli muut asi­at mie­les­sä.

Ves­san vie­res­sä vas­taan tuli lap­suu­de­nys­tä­vä, joka tie­si koh­ta­los­ta­ni: avi­o­liit­to­ni oli kat­ken­nut kol­me vuot­ta sit­ten. Ker­roin, mi­ten pe­lot­ti tul­la seu­roi­hin.

Mu­hok­sen Su­vi­seu­ro­jen yh­den päi­vän muis­tot pyö­ri­vät mie­les­sä­ni. Kä­vin seu­ra­ken­täl­lä päi­vän mit­taan kuu­si ker­taa, en­kä näh­nyt ke­tään tut­tua, joi­den kans­sa oli­sin voi­nut vaih­taa kuu­lu­mi­sia. Kun pa­la­sin kuu­den­nen ker­ran vau­nul­le, it­kin lä­hes koko mat­kan. Is­tah­din miet­ti­mään, mitä mi­nun pi­täi­si teh­dä.

Sil­loin vau­nul­le­ni tuli tut­tu pa­ris­kun­ta ta­paa­maan mi­nua. Tun­tui, et­tä Tai­vaan Isä lä­het­ti hei­dät luok­se­ni. Sain ker­toa omat mur­hee­ni heil­le, ja se hel­pot­ti ah­dis­tus­ta­ni. Läh­dim­me sit­ten yh­des­sä gril­lil­le ja muu­ten­kin seu­ra­ken­täl­le kä­ve­le­mään.

It­sel­lä­ni on lap­sia ja lap­sen­lap­sia, ja tie­dän, et­tä he ra­kas­ta­vat mi­nua. Avi­oe­ros­ta toi­pu­es­saan tar­vit­see kui­ten­kin tun­net­ta, et­tä joku to­del­la vä­lit­tää mi­nus­ta­kin ja jak­saa kuun­nel­la mur­hei­ta­ni.

Lo­pel­la lap­suu­de­nys­tä­vä jak­soi kuun­nel­la mi­nua, mikä läm­mit­ti miel­tä­ni. Hän roh­kai­si mi­nua me­ne­mään isoon­telt­taan. Jat­ka­es­sa­ni et­si­mään työ­pis­tet­tä ys­tä­viä tuli vas­taan usei­ta, ja sain ju­tel­la hei­dän kans­saan ar­ki­sis­ta asi­ois­ta. En ke­ren­nyt isoon­telt­taan sinä il­ta­na. Mie­tin, mi­ten se oli mah­dol­lis­ta, ja ai­em­mat ikä­vät muis­tot jäi­vät un­ho­laan.

Ih­mi­siä koh­da­tes­sa­ni mo­net ky­syi­vät ”mi­ten me­nee” tai ”mi­ten jak­sat”. Tä­mä­hän on ihan ylei­nen ky­sy­mys, mut­ta ran­kan avi­oe­ron koh­dan­nee­na en­sim­mäi­se­nä tu­lee mie­leen, tar­koit­ta­vat­ko he avi­oe­ros­ta toi­pu­mis­ta­ni vai muu­ten ar­ki­sia asi­oi­ta. Nyt kol­men vuo­den ku­lut­tua eros­ta vas­taan ar­ki­sil­la asi­oil­la, kos­ka it­se ha­lu­ai­sin unoh­taa, vaik­ka asia käy kyl­lä mie­les­sä lä­hes päi­vit­täin. Tä­män­kin ky­sy­myk­sen tu­lok­se­na saan tun­tea, et­tä mi­nus­ta vä­li­te­tään, ol­koon ky­sy­jäl­lä kum­pi tar­koi­tus ta­han­sa.

Ko­ti­sii­o­nis­sa olen saa­nut pal­jon huo­len­pi­toa, ja ys­tä­vät tu­le­vat seu­rois­sa mo­nes­ti jut­te­le­maan. Jos­kus kui­ten­kin, jos olen men­nyt vä­hän myö­häs­sä seu­roi­hin, en saa kat­se­kon­tak­tia ke­hen­kään, et­tä voi­sin ter­veh­tiä. Tai ei löy­dy­kään yh­tään kes­kus­te­lu­kump­pa­nia seu­ro­jen jäl­keen. Sil­loin tu­lee mie­leen, kuu­lun­ko tä­hän jouk­koon. Isom­mis­sa rau­ha­nyh­dis­tyk­sis­sä tämä on var­maan ylei­sem­pää.

Avi­oe­ron koh­dan­nee­na olen saa­nut tu­kea kun­nan kaut­ta sekä us­ko­vai­sil­ta koh­ta­lo­to­ve­reil­ta. Heil­lä on ol­lut ihan sa­man­lai­set tun­te­muk­set kuin mi­nul­la.

Tun­ne­puo­li on vah­vas­ti mu­ka­na toi­pu­misp­ro­ses­sis­sa. Jaan it­se mo­nen ko­ke­muk­sen sii­tä, et­tei jak­sai­si täl­lais­ta ko­et­te­le­mus­ta, jos ei oli­si us­ko­mas­sa ja sai­si tu­kea us­ko­nys­tä­vil­tä.

Täl­lä­kin ko­et­te­le­muk­sel­la on jo­kin tar­koi­tus. Roh­kai­sen yk­sin jää­nei­tä jut­te­le­maan am­mat­ti­aut­ta­jien sekä ys­tä­vien kans­sa, sil­lä se hel­pot­taa oloa ja an­taa voi­mia jak­saa eteen­päin.