Olemme iltakyläporukalla Vanjärven äärellä kiikaroimassa lintuja. Lintubongaus on minulle ja monelle muulle meistä aivan vieras laji, mutta arkiviikon jälkeen sunnuntaiaamuna on ihana rauhoittua luonnon keskelle.
Lintutorni on ajan patinoima. Se tuoksuu märälle puulle. Punaiseen sadettakkiini ropisee aika-ajoin sadepisaroita.
– Tuo on silkkiuikku.
– Hieno!
Näemme kauniita suokukkoja, peippoja, valkoisia joutsenia ja monia muita lintuja. Ne lentelevät porukalla ympäriinsä, laskeutuvat taas ja nousevat uudelleen. Niistä lähtee kova linnun ääni, joka kaikuu järvenselälle saakka.
Katselen mustaa haarapääskyä. Se pyrähtelee ennemmin kuin lentää. Kaunis eläin. Luoja pitää luomakunnastaan huolen, tulee mieleeni.
Otan järkkärin ja kapuan alas lintutornista. Lenkkarit läsähtää märkään maahan. Muokkaan kameran asetuksia ja hiippailen varovasti lähelle risukkoa, jossa istuu västäräkki. Se vahtaa vähän aikaa kirkkailla mustilla silmillään, toteaa minut turvalliseksi ja antaa tulla lähemmäs. Näyttää onnelliselta siinä missä on. Sitten jalkani liikahtaa liukkaalla maalla ja lintu pyrähtää matkoihinsa. älä mene, olisin halunnut sanoa.
Katselen sen menoa. Se liihottaa kauemmas, kunnes häviää muiden järvenrannalla mekastavien lintujen sekaan. Ne käyskentelevät sopusoinnussa.
Joskus toivon olevani lintu. Silloin, kun tuntuu vaikealta ja ajan murheet painavat. Saisin lentää vailla murhetta ja huolta, luottaen Luojani voimaan ja johdatukseen.
Mutta niinhän minä saankin, muistan. Eihän uskovaisena tarvitse olla raskain mielin. Mietin raamatunkohtaa, jossa sanotaan: “Mitäs murehdit sieluni, ja olet niin levoton minussa? Turvaa Jumalaan; sillä minä vielä nytkin häntä kiitän, että hän minua auttaa kasvoillansa." (Ps. 42:6,10.)
Suljen silmäni ja hengitän syvään sateista ilmaa. Lintu visertää. Tulee kiitollisuus.
Isä, tässä minä haluan olla, tässä uskossa pysyä. Sinä tiedät päivämme ja annat voimia niiden mukaan. Niitä saa pyytää, jos tuntee uupuvansa.
Muistelen sitä, kuinka rippikoululeirin ensimmäisenä iltana erään riparilaisen äiti sanoi vanhempien puheenvuorossa: “Rukoilkaa rakkaat nuoret. Jeesus ei olisi opettanut meitä rukoilemaan, ellei Jumala kuuntelisi meitä.” Tulee hyvä ja turvallinen olo.
Lintu lennähtää ohitseni. Niin kuin lintu sineen taivaan, lentää siivin riemukkain, nousen taivaan kirkkauteen, aamuun ikisunnuntain.
Silvia Laurila
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys