Pääsiäisen aikaan olin kotilinnaani vangittuna koronakevään ehtojen mukaisesti. Tekemistä keksiäkseni hain kirjahyllystä Raamatun, joka ei ollut liikaa käytössä kulunut.
Sananlaskujen osuvat vertauskuvat ja kielellinen kauneus imaisivat minut otteeseensa enkä luovuttanut, ennen kuin olin lukenut kyseisen osion kokonaan läpi.
Näitä kielen helmiä kuulee valitettavan harvoin saarnoissa ja sananjulistuksissa. Sen sijaan olen joskus kuullut ja luullut, että Vanhan testamentin ohjeet olisivat naista ja orjia alistavia, jopa väkivallan hyväksyviä. Ja että lasten kasvatusihanteena olisi kuri ja vitsa. Yllätyin tämän tyyppisten ohjeiden vähyydestä Sananlaskujen elämänohjeissa.
Sen sijaan löysin niistä monenlaista viisautta eri elämänaloihin liittyen:
Kielenkäytöstä. Kultaomenoita hopeamaljassa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat. Oikaise toista ja hän arvostaa sinua enemmän kuin sitä, joka mielistelee. Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, joka tunnustaa ja hylkää ne, saa armon. Rakkikoiraa korvista tarttuu, joka toisten riitoihin puuttuu. Kuin suudelma suulle on suora vastaus. Harkitsematon sana on kuin miekan pisto, viisaan puhe on lääkettä. Juorukellolta salaisuus karkaa, uskotulla ystävällä se on tallessa. Jos kirnuat kermaa, tulee voita, jos väännät nenää, tulee verta, jos lietsot vihaa, tulee sota.
Elannosta. Kahta minä sinulta pyydän – niin kauan kuin elän, älä niitä minulta kiellä: pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen. Parempi vähän ja rehellisesti kuin isot voitot vilpillisesti. Moni rikkaaksi tekeytyvä on tyhjätasku ja köyhyyttään valittava omistaa paljon. Kunnon ihminen muistaa karjansa tarpeet, jumalaton ei sääliä tunne. Uutteruus ja harkinta tuo menestyksen, turha kiire vie köyhyyteen. Ahne juoksee rahan ja tavaran perässä eikä huomaa, että köyhyys juoksee kintereillä.
Mielestä. Rauta rautaa hioo, ihminen ihmistä. Rohkeus auttaa kestämään sairaudenkin – mutta kuka jaksaa elää, jos rohkeus pettää. Mielenrauha on terveyden perusta, intohimot kalvavat kuin tauti. Säilytä, poikani, harkinta ja maltti, ne ovat sinun elämäsi tae, ne ovat sinun kaulaasi kiertävä koru. Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä, synkkä mieli kuihduttaa ruumiin.
Sananlaskujen hyvän naisen ylistys on mielestäni tuoreen tuntoinen, nykynaisen elämään sopiva, ja huomioi, että nainen voi tehdä työtä myös kodin ulkopuolella. Aloinkin miettiä, että mistä on mahtanut tulla perinteinen ”mies hankkii taloon leivän” -ajattelutapa.?
Ahkera nainen. Hän huolehtii villasta ja pellavasta, hänen kätensä ahkeroivat iloisesti. Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskin ottein. Hänen sormensa kulkevat kehräpuulla, hän ei päästä kädestään värttinää. Kun vielä on yö, hän nousee, valmistaa ruuan väelle ja jakaa ravinnon palvelustytöilleen. Omin käsin hän valmistaa peitteet, hänen pukunsa ovat pellavaa ja purppuraa.
Itsenäinen nainen. Hän on kuin laiva, hän hankkii ravintoa etäältäkin. Hän löytää hyvän pellon ja ostaa sen omin varoin ja perustaa viinitarhan. Hän tekee pellavapaitoja myytäväksi ja toimittaa vöitä kauppiaille. Häntä seuraa menestys ja kunnia, hän katsoo hymyillen tuleviin päiviin.
Naisen suhde muihin ihmisiin. Hän avaa kätensä onnettomalle ja antaa apuaan köyhälle. Kun hän puhuu, hän puhuu viisaasti, antaa neuvoja ystävällisin sanoin. Jos hyvän vaimon löydät, löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet. Häneen voit aina luottaa, hän pitää puutteen loitolla sinusta. Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi, kaikkina elämäsi päivinä.
Hyvän miehen ylistystä en sananlaskuista löytänyt. Ehkäpä muissa Raamatun kirjoissa kerrotaan miehen arvostettavista ominaisuuksista?
Sananlaskujen lukeminen oli minulle merkittävä elämys. Minua innosti niiden ikiaikainen viisaus, joka mielestäni asettaa ihmisen oikealla tavalla suhteeseen lähimmäisensä kanssa: ei yläpuolelle autoritäärisesti asettuen eikä maassa matona nöyristellen, vaan kohdaten.
Tuula Väyrynen
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys