Kuva: Eveliina Saukko
Kuva: Eveliina Saukko
Rakkaat nuoret. Ja myös aikuiset.
Keskustelin oman, naimisissa olevan lapseni kanssa. Kyselin, käyvätkö he seuroissa. He vastasivat, etteivät käy eikä käy osa kavereistakaan. "Seuroihin on liian pitkä matka, ne ovat liian myöhään, ei ole parkkipaikkaa." Monenlaisia esteitä tuntui olevan.
Sielunvihollinen voi tehdä meille itse kenellekin seuroihin lähdön vaikeaksi. Esteitä alkaa ilmaantua, ja pikkuhiljaa tuntuu aina vain vaikeammalta lähteä sinne. Sen myötä usko saattaa alkaa heiketä, ja vaarana on menettää omakohtainen usko.
Miten jaksamme lähteä kauppakeskukseen tuntikausiksi shoppailemaan tai pitkälle lenkille, mutta seuroihin lähtö tuntuu hankalalta? Teemmekö niin kuin kaveritkin tekee vai lähdemmekö seuroihin, vaikka he eivät lähtisi? Yritämmekö uskoa myös kaverin puolesta vai olisiko hyvä miettiä omakohtaista uskoa ja sitä, että itse saisi säilyttää uskon lahjan?
Seuroihin kannattaa lähteä. Se on osa omakohtaisen uskon hoitamista. Myös kavereille on parasta esimerkkiä, että pyytää heitä mukaan ja lähtee porukalla seuroihin. Oma kokemukseni on, että sieltä saa aina palata virkistyneenä kotiin. Ja kun saa uskoa kaikki anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, uskon matkaa saa jatkaa kevyellä mielellä, ja sen myötä seuroihin menoon liittyvät esteetkin monesti pienenevät.
Usko on suuri Jumalan lahja, jonka voi myös menettää. Se on niin äärettömän iso lahja, että sen eteen kannattaa nähdä sen verran vaivaa, että lähtee seuroihin, vaikka se tuntuisi työläältä. Raamatussa sanotaan, miten "usko tulee kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana" (Room. 10:17).
Elämä on lyhyt, kun sitä verrataan iäisyyteen, ja monesti onkin seuroista jäänyt mieleen sanonta "elämä on kuin kämmenen leveys". Kun katsoo omaa kämmentä ja miettii ajallisen elämän mittaa, olipa se pitkä tai lyhyempi, se on ikäisyyden rinnalla aivan olematon.
On tärkeää, että me aikuiset jaksamme armollisesti ja rakkaudella kannustaa nuoriamme – ja myös toisiamme – lähtemään seuroihin. Me voimme kylvää uskon siemenen, mutta Jumala on se, joka antaa kasvun.
Rakkaudella, perheenisä
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys