Sade rum­mut­taa au­ton kat­toa vas­ten. Hä­mä­ryys las­keu­tuu telt­ta­kan­san yl­le. Asun­to­vau­nu­jen pit­kät ri­vit puik­ke­leh­ti­vat pel­los­ta toi­seen. Jos­sain kau­ka­na ka­ve­ri­po­ruk­ka nau­raa. Toi­set pe­se­vät kä­siä jäi­sen ve­den al­la, las­ke­vat mon­ta­ko tun­tia on aa­muun. Yön vii­mei­set kul­ki­jat ka­to­a­vat au­ki­ol­ta ja jät­tä­vät jäl­keen­sä vain au­ti­on tel­tan ja tal­lau­tu­neen hei­ni­kon.

Aa­mul­la mie­sää­ni lau­laa kau­niis­ta aa­mu­au­rin­gos­ta. Ih­mi­set va­el­te­le­vat ves­sal­le. Van­hem­mat tar­joi­le­vat aa­mu­puu­roa uni­hiek­kaa sil­mis­tään pois hie­ro­vil­le lap­sil­leen. Au­rin­ko ko­ho­aa telt­to­jen yl­le, va­lai­see us­van pi­sa­rat.

Kes­ki­päi­vän tie­noil­la lau­lu kan­tau­tuu kai­ut­ti­mis­ta. Tois­taa sa­no­maa mat­ka­mie­hes­tä, joka ha­la­jaa ko­tiin tai­vaa­seen. Nuo­ri­so kam­pe­aa ylös tel­tois­taan. Jo­not suih­kul­le kie­mur­te­le­vat lä­tä­köi­den vä­lis­tä. Trak­to­ri le­vit­tää teil­le uut­ta ha­ket­ta, jon­ka tuok­su se­koit­tuu ym­pä­ril­lä ole­viin ha­jui­hin.

Au­rin­gon sä­teet het­ken hei­jas­ta­vat juh­la­por­tin ra­ois­ta. Lau­la­jien soin­nut pu­nou­tu­vat ker­to­maan kii­tok­ses­ta.

*************

Vuo­si sit­ten vie­tin ke­sää toi­sel­la puo­lel­la maa­pal­loa. Len­to­ko­ne ko­ho­si pil­vien ylä­puo­lel­le, ja au­rin­gon sä­teet sii­vi­löi­tyi­vät pil­vi­ver­hon läpi. Tun­tui hai­ke­al­ta jät­tää taak­se kaik­ki rak­kaat ys­tä­vät, suo­men al­ka­va kesä.

Pe­ril­le pääs­ty­ä­ni mi­nua vas­tas­sa odot­ti per­he, jon­ka luo­na sai­sin viet­tää ke­sää Ame­ri­kas­sa. Jo en­sim­mäi­se­nä il­ta­na, is­tu­es­sa­ni yk­sin hä­mä­rän sau­nan lau­teil­la ja ve­si­höy­ryn ko­ho­tes­sa kiu­kaal­ta, ajat­te­lin, et­tä tu­li­sin viet­tä­mään iha­nan ke­sän.

En­sim­mäi­set pari viik­koa oli­vat han­ka­lia. Kie­li­tai­toa ei juu­ri ol­lut. Puhe ta­kel­te­li ja kuul­lun ym­mär­tä­mi­nen oli haas­ta­vaa. Apu­na­ni oli Goog­le-kään­tä­jä ja per­heen isä, joka tulk­ka­si ko­to­na ol­les­saan mui­den pu­hei­ta mi­nul­le vä­lil­lä suo­mek­si.

Erää­nä aa­mu­na kuu­lin olo­huo­neen ra­di­os­ta suo­men­kie­lis­tä pu­het­ta ja lau­lua. Nou­sin ylös ja kii­reh­din kuun­te­le­maan. Oli lii­kut­ta­vaa kuun­nel­la pu­het­ta Su­vi­seu­rois­ta suo­mes­ta. Se oli toi­nen ker­ta, kun en ol­lut pääs­syt Su­vi­seu­roi­hin. Oli vai­ke­aa aja­tel­la, et­tä kaik­ki ys­tä­vät nä­ki­si­vät par­hail­laan toi­si­aan ja viet­täi­si­vät yh­des­sä ai­kaa, ja minä olin jos­sa­kin kau­ka­na pois­sa. Vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä muis­to tuos­ta het­kes­tä saa kyy­ne­leet sil­mii­ni.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä pää­sin vii­mein it­se­kin Ame­ri­kan su­vi­seu­roi­hin. Sama tut­tu lip­pu­ri­vi, iso­telt­ta, ki­os­ki ja sa­mat sa­nat, jot­ka ym­mär­sin: Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä kaik­ki syn­nit an­teek­si.

Is­tuin no­ja­tuo­lil­la ja kuun­te­lin kuu­lok­keil­la Ke­sä­seu­ra­ra­di­on pää­tös­lä­he­tys­tä. Toi­ve­lau­lu­ja. Olim­me ys­tä­vien kans­sa kir­joit­ta­neet toi­veen au­to­mat­kal­la kie­li­lei­ril­tä Chi­ca­goon. Toi­voim­me Sii­o­nin lau­lua Soi kun­ni­ak­si luo­jan. Lä­he­tys al­koi, ja en­sim­mäi­se­nä kuu­lin oman toi­vee­ni. Lau­lun sa­nat so­pi­vat juu­ri sii­hen het­keen täy­del­li­ses­ti. Lii­ku­tuin sy­väs­ti.

*************

Tänä ke­sä­nä on ai­ko­muk­se­ni men­nä Su­vi­seu­roi­hin. Yh­teen­kuu­lu­vuu­den tun­ne, aa­mui­nen lau­lu kai­ut­ti­mis­ta ja sa­no­ma ar­mos­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta tuo­vat elä­mään tar­koi­tuk­sen.

On tur­val­lis­ta ol­la mat­kal­la koh­ti tai­vaan ko­tia.

Ma­til­da Nis­si­nen