Sade rummuttaa auton kattoa vasten. Hämäryys laskeutuu telttakansan ylle. Asuntovaunujen pitkät rivit puikkelehtivat pellosta toiseen. Jossain kaukana kaveriporukka nauraa. Toiset pesevät käsiä jäisen veden alla, laskevat montako tuntia on aamuun. Yön viimeiset kulkijat katoavat aukiolta ja jättävät jälkeensä vain aution teltan ja tallautuneen heinikon.
Aamulla miesääni laulaa kauniista aamuauringosta. Ihmiset vaeltelevat vessalle. Vanhemmat tarjoilevat aamupuuroa unihiekkaa silmistään pois hieroville lapsilleen. Aurinko kohoaa telttojen ylle, valaisee usvan pisarat.
Keskipäivän tienoilla laulu kantautuu kaiuttimista. Toistaa sanomaa matkamiehestä, joka halajaa kotiin taivaaseen. Nuoriso kampeaa ylös teltoistaan. Jonot suihkulle kiemurtelevat lätäköiden välistä. Traktori levittää teille uutta haketta, jonka tuoksu sekoittuu ympärillä oleviin hajuihin.
Auringon säteet hetken heijastavat juhlaportin raoista. Laulajien soinnut punoutuvat kertomaan kiitoksesta.
*************
Vuosi sitten vietin kesää toisella puolella maapalloa. Lentokone kohosi pilvien yläpuolelle, ja auringon säteet siivilöityivät pilviverhon läpi. Tuntui haikealta jättää taakse kaikki rakkaat ystävät, suomen alkava kesä.
Perille päästyäni minua vastassa odotti perhe, jonka luona saisin viettää kesää Amerikassa. Jo ensimmäisenä iltana, istuessani yksin hämärän saunan lauteilla ja vesihöyryn kohotessa kiukaalta, ajattelin, että tulisin viettämään ihanan kesän.
Ensimmäiset pari viikkoa olivat hankalia. Kielitaitoa ei juuri ollut. Puhe takelteli ja kuullun ymmärtäminen oli haastavaa. Apunani oli Google-kääntäjä ja perheen isä, joka tulkkasi kotona ollessaan muiden puheita minulle välillä suomeksi.
Eräänä aamuna kuulin olohuoneen radiosta suomenkielistä puhetta ja laulua. Nousin ylös ja kiirehdin kuuntelemaan. Oli liikuttavaa kuunnella puhetta Suviseuroista suomesta. Se oli toinen kerta, kun en ollut päässyt Suviseuroihin. Oli vaikeaa ajatella, että kaikki ystävät näkisivät parhaillaan toisiaan ja viettäisivät yhdessä aikaa, ja minä olin jossakin kaukana poissa. Vielä tänäkin päivänä muisto tuosta hetkestä saa kyyneleet silmiini.
Seuraavana päivänä pääsin viimein itsekin Amerikan suviseuroihin. Sama tuttu lippurivi, isoteltta, kioski ja samat sanat, jotka ymmärsin: Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.
Istuin nojatuolilla ja kuuntelin kuulokkeilla Kesäseuraradion päätöslähetystä. Toivelauluja. Olimme ystävien kanssa kirjoittaneet toiveen automatkalla kielileiriltä Chicagoon. Toivoimme Siionin laulua Soi kunniaksi luojan. Lähetys alkoi, ja ensimmäisenä kuulin oman toiveeni. Laulun sanat sopivat juuri siihen hetkeen täydellisesti. Liikutuin syvästi.
*************
Tänä kesänä on aikomukseni mennä Suviseuroihin. Yhteenkuuluvuuden tunne, aamuinen laulu kaiuttimista ja sanoma armosta ja syntien anteeksiantamuksesta tuovat elämään tarkoituksen.
On turvallista olla matkalla kohti taivaan kotia.
Matilda Nissinen
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys