Olemme viettäneet vaimoni kanssa talvea Gran Canarian saarella. Talvi on kulunut, ja Jumala on meitä varjellut.
Seurat ovat olleet tärkeä osa uskonyhteisömme arkea. Erityisesti olemme iloinneet lukuisista saarella lomailleista seuravieraista.
Uskon tuoma yhteys toisiimme täällä vieraan maan, kansan ja kielen keskellä on ollut läheinen, huolehtiva ja uskoa vahvistava. Olemme vaeltaneet ja viettäneet monella tavoin aikaa yhdessä.
Yhteisömme WhatsApp-ryhmä on mahdollistanut sen, että olemme voineet pitää tiivistä yhteyttä toisiimme. Jaamme huoliamme ja ilojamme sekä rohkaisemme toisiamme.
Koronaviruksen aiheuttama kriisi näkyy täällä monella tavoin kuten muuallakin maailmassa. Kaupunki on hiljentynyt ja hotellit sulkeneet ovensa. Perusasioista pidetään edelleen hyvin huoli. Siisteyttä vaalitaan, ja poliisit turvaavat asumistamme. Ruokakaupat ja apteekit ovat auki, ja ulkoilu sallitaan.
Sää on ulkoilemiseen erinomainen, ja lyhyet kävelylenkit turvallisilla alueilla virkistävät mieltä.
Mukavalta tuntuu myös ajatella sitä, että palaamme kohta Suomeen ja tapaamme läheisemme.
Usko antaa luottamuksen siihen, että meitä kannetaan. Se tuo turvaa, ja siitä ääneen puhuminen vahvistaa ja lohduttaa.
Elämme ja uskomme tässä hetkessä. Ajattelen, että eilinen ei kanna eivätkä uhkakuvat anna voimaa vaan syövät sitä. Saamme luottaa siihen, että Jumala auttaa ja kaikki päättyy hyvin.
Tuomas Hänninen
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys