Jussi Hänninen tutussa roolissaan.
Kuva Tuomas Hänniseltä
Jussi Hänninen tutussa roolissaan.
Kuva Tuomas Hänniseltä
Tuomas Hänninen
Monet Hankasalmen leirikeskuksen tukialueella muistavat isoveljeni Hännisen Jussin. Hän teki itsensä tunnetuksi persoonallaan ja työllään leirikeskuksen hyväksi. Edelleenkin monien vuosien jälkeen kohtaan ihmisiä, jotka muistelevat Jussia ja hänen tapaansa kohdata ihmiset. Erityisesti hänen nokkelat ja älykkäät, humoristiset sanontansa, ovat jääneet elämään niiden keskuudessa, jotka saivat vuosien aikana osallistua leirikeskusken talkoisiin.
18. kesäkuuta Jussin kuolemasta tuli kuluneeksi 14 vuotta. Muistelen isoveljeäni, ja olen kiitollinen hänen ohjauksestaan ja tuestaan elämässäni. Mieleeni tulee Raamatun sanat: ”Eihän Jumala ole epäoikeudenmukainen, ei hän unohda teidän tekojanne eikä rakkauttanne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet hänen pyhiään ja yhä palvelette heitä.” (Hepr 6:10)
Jussi oli erinomainen talkootyön johtaja. Talkootyö oli ainoa vaihtoehto toteuttaa leirikeskuksen rakennushankkeita, kun käytettävissä olevat rahavarat olivat niukat. Jussi osasi johtaa, ja hän kannusti töihin tulleita osallistumaan talkoisiin juuri omilla lahjoillaan ja omalla tavallaan. Hänellä oli taito arvioida mihin työhön kukin laajalla vanhan leirikeskuksen työmaalla kykeni. ”Nauhakenkämiehille” löytyi sopiva työkohde, ja tarkemman kädentyön taitajalle hänellä oli tarjota kykyjä vastaavia tehtäviä.
Suurimpiin talkoisiin saattoi samana päivänä tulla kymmenittäin kirvesmiehiä sekä useita sähkömiehiä ja putkimiehiä. Jokaiselle oli suunniteltu jo ennakkon työn kohde sekä tavoite, mihin tulisi pyrkiä ennen kotiin lähtöä. Jussi tiesi, että talkootyöläisen palkka oli olla merkityksellinen ja saada jotain näkyvää aikaiseksi. Se kannusti tulemaan seuraavallakin kerralla. Työttömät seisoskelijat kokivat itsensä tarpeettomiksi, ja jäivät kotiin seuraavan talkookutsun kuullessaan.
Jussille oli tärkeää myös se, että työmaalle tullut aloitti vuoronsa pullakahvipöydässä, ja talkoomiehet saivat aina kunnolla syödäkseen. Pystykahvia tuli aina olla tarjolla. Talkoopäivän päätteeksi piti lämmittää talkoomiehille rantasauna. Vaikka hän itse oli pitkän päivän päätteeksi väsynyt, istui hän nokkelan huumorinsa kanssa miesten sekaan lauteille ja poistui viimeisenä leirikeskuksesta.
Rakennusmääräysten tiukennuttua ja vaatimusten lisäännyttyä on talkootyö suuremmissa leirikeskusten rakennushankkeissa jäänyt historiaan. Kun Hankasalmella aloitettiin leirityötä, ja vanhainkotia muokattiin vuosien ajan uusiin haastaisiin, rahaa oli vain tarvikkeisiin. Työ piti teettää ilman rahallisia palkkioita tai kilometrikorvauksia. Tämänkin vaiheen tehtäviin Jumalalla oli lainata lahjat myös monelle muullekin kuin Jussille.
Jussi ei tehnyt koskaan itsestään numeroa, eikä hakenut näkyvyyttä. Nöyryys oli esimerkillistä, ja hän rakasti Jumalan perhettä. Jumalan seurakunnan asumisesta saarnatessaan hän puhui usein ”talostelusta perhepiirissä”. Neljätoista vuotta sitten sain aamulla varhain puhelinsoiton ja minulle kerrottiin, että Jussi on nukkunut pois. Edellisenä iltana, vain hetki ennen hänen kuolemaansa sovittu aamutapaaminen kotikaupunkimme kahvilassa jäi toteutumatta. Tieto järkytti ja oli vaikea uskoa.
Näiden vuosien saatossa olen usein ikävöinyt veljeäni ja kysynyt, miksi hänet niin pian piti kutsua ajasta pois. Lopulta olen aina päätynyt siihen, että ei hän ole menettänyt mitään, päinvastoin.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys